Ihastuminen

Irrotuskohta

2016-10-15T16:15:00+03:00

Metsässä on hiljaista ja vehreää. Ilta-aurinko osuu kasvoihini lämmittäen. Ympärilläni on rauhallista ja pohdin, voiko tältäkin tuntua?

Ansat, jotka viritit, ovat poissa. Kovien käpyjen osumat saadaksesi huomioni takaisin sinuun. Karhunraudan syvät viillot. Köydet, jotka kiertyivät niin lujaa ympärilleni, etten ole voinut kunnolla hengittää. Olen pudonnut saniaisten seassa olevaan ansaan, josta olet tullut prinssinä minua pelastamaan. Pelastamaan, kunnes olet irrottanut otteesi. Joka ikinen kerta.

Nyt sammaleet ovat peittäneet syvät viillot. Osaan katsoa, tunnustella ja väistellä asettamasi ansat ja esteet. Prinssipukusi on muuttunut ruman olion kokonaiseen muotoon. Kuin tuhopolttaja astuit metsääni ja pyrit polttamaan kaiken, mitä olin luonut ja unelmoinut vielä saavuttavani. Itseäsi täynnä, kuvitellen olevasi jollakin tavalla parempi ihminen! Lupauksia, jotka jäivät naavan lailla minuun roikkumaan!! Sanat kuin ripotellut myrkkymarjat, jotka yrittivät johdattaa minua metsääsi!!! Metsään, jossa harmaus ja hauraus kuiskivat korvaan ja kuihduttavat ihmisen kokonaan!!!! KUINKA SINÄ SAATOIT?!

Linnunviserrys palauttaa minut takaisin vehreyteen ja hiljaisuuteen. Putoan polvilleni. Polku edessäni on kirkkaampi kuin koskaan. Muurahaiset näyttävät tietä oikeaan suuntaan. Puron solina saa minut itkemään onnesta, illan lämmin tuuli nostaa minut ylös ja lähden juoksemaan kohti auringonlaskua. Takaani kuulen, kuinka oksat rasahtavat. Tällä kertaa en jaksa välittää.

Vuoristorata

2015-12-18T21:53:01+02:00

Kuljemme vuoristorataa.

Alku humaannuttaa. Vauhdissa on vaikea pysyä mukana. Sanasi lämmittävät, vatsanpohjaa puristaa, elämä hymyilee, olen onnellinen.

Menen liian pitkälle. Kuin jarrumies pysäyttäisi vauhdin parhaassa kohdassa. Peräännyt, sulkeudut. Peräännyn, hiljenen.

Alkaa ylämäkeni. Pitkä ja korkea. Vuoristorata kohtaa tunnelin. Lupaan, ettei enää ikinä. Inhottaa, ärsyttää, olen vihainen. En aio edes puhua. Ja jos puhun, niin vastauksessani kestää monta päivää. Vaikeaa arvioida, ketä vihaan enemmän.

Rämmin vaununi ylös. Näen jo vapauttavan alamäen tulevan. Suljen silmäni ja annan tunteen tulla. Hymyilen varovasti. Nostan kädet ilmaan. Päästin sinusta irti, selvisin!

Kunnes heität jutun, joka aloittaa kierteen uudelleen. Kuin tietäisit, milloin olen viimein päästämässä irti. Lasket käteni, saat minut nauramaan ja avaat silmäni. Siniset silmäni.

Ja niin kuljen vuoristorataa. Uudelleen. Ja uudelleen.

Yön hiljaisuus

2015-05-10T12:15:00+03:00

Kuuntelin hiljaisena sanojasi. Makustelin niitä. Nämäkö ovat sanasi pitkästä aikaa jutellessamme?

Olen vihainen itselleni, vaikka kohdistan tunteeni sinuun. Et arvaa niitä – luulen, ettet useinkaan huomaa niitä. Haluaisin pystyä kostamaan, mutta samalla tiedostan, ettei ole mitään kostettavaa. Olen päättämässä, että annan samalla mitalla takaisin. En ole vielä kuitenkaan pystynyt siihen. Elät normaalia elämää, minä ihmeellistä haavemaailmaa, johon sekoittuu ripaus elokuvajuonia. Mieleni tekee käsikirjoitusta, joka on kaukana arjesta. Sulkiessani silmäni vievät ajatukset minut toiseen maailmaan. Hetkittäin tulee tunteiden huippuja, voisi sanoa, että pelästyn keskustelujen kaunista yhteensointuvuutta. Kunnes hiljenet ja kunnes romahdan. Isku maan pintaan tuntuu aina yhtä pahalta. Kuin asvaltti tekisi ihoon pieniä naarmuja, kuin jalat pettäisivät alta enkä pääsisikään ylös, vaan vajoaisin. Kuin maa imisi minua puoleensa niin, että tuntuu kuin en koskaan enää voisi tuntea mitään. Kampean itseni joka kerta ylös. Joka kerta hitaammin, lyötynä, surun murtamana enkä todellakaan vahvempana. Toisaalta joka kerta epävarmempana luottamaan tunteisiini ja sinuun. Välillä ajattelen, että teet sen tahallasi, suojellaksesi minua. Välillä taas ajattelen, ettet varmaan edes huomaa mitään, koska tähtiin kurkottaminenkin tuntuu hetkittäin lastenleikiltä. Olen odottanut ja odottanut. En enää edes odota merkkiäsi tai liikettäsi, sillä tiedän, ettei sitä tule.

Olen päättänyt vain antautua kohtalon vietäväksi, tuokoon se tielleni tarkoituksen.

Asennemuutos

2015-01-06T22:58:00+02:00

Elämässä kilpailet vain itsesi kanssa.

Asetat itsellesi omat tavoitteet,

Pohdit yksin omat salaisuutesi,

Kuuntelet samaan aikaan järkeä ja sydäntäsi.

Elät. Olet. Voit hyvin.

Niin helppoa se on, sanotaan.

Miksi sitten haluat tietää kaiken toisesta ihmisestä?

Jotta voisit paeta todellisuuttasi?

Miksi epäilet toista ihmistä?

Hänen tekojaan ja sanojaan.

Jotta saisit jotakin selville?

Korvasi kuulevat juuri sen, minkä haluat niiden kuulevan.

Naurun, hauskan jutun ja sanat, jotka on tarkoitettu vain sinulle.

Silmäsi näkevät sen, mitä haluat niiden näkevän.

Katseen, kauniit silmät ja kuulemma totuuden.

Tunnet sen, mitä haluat tuntea.

Kosketuksen, lämmön, sähkön välillänne.

Mitä jos koet valhetta?

Kuulet, näet, tunnet väärin.

Totuus ei ilmeisesti ole mutkikasta.

Näin olen kuullut.

Se on suora ja välitön.

Korjaa käytöksesi ja erityisesti ajattelusi.

Unohda halusi, toiveesi, sanat,

joita kuvittelet vielä joskus kuulevasi.

Ei se ole järki eikä sydän.

Eikä niiden tasapaino.

On vain Totuus.

Iskeydy päin seinää, jotta heräisit.

Ole läsnä.

Kuuntele, näe, tunne,

mutta

älä ajattele.

Sillä totuus ei muutu,

Ellei joku muuta sitä.

Luulenko vain?

2014-05-12T00:07:00+03:00

Toivo. Mahdollisuus.

Saari, jolle laiva on taistellut matkaansa jo pitkään, katosi sumuharson taakse. Nyt kompassi pyörii, tuuli hiljenee, laiva nirskahtaa epäileväisenä. Ympärillä ei kuitenkaan ole hiljaista, vaan mahdollisuuden kuiskaukset tekevät oman värinänsä laivaan.

Toivo nostaa päätään. Samoin epätoivoinen tiedonhalu. Haluaisinko, että rikkoisit minut? Huokaisisit, sanoisit väärinymmärtäjäksi, toivoisit etäisyyttä. Se voisi pelastaa minut, päästää eteenpäin, tekisithän sen? Tästä näen unia, en toiveita.

Entä jos ottaisit kynän käteen, kirjoittaisit? pyytäisit kävelylle, tunnustaisit? Ottaisit kasvoni käsiesi väliin, odottaisit? Tulkintani olisi oikein. Tunteet tulvahtavat. Jähmetyn paikoilleni moniksi minuuteiksi enkä pääse koskaan toiveessa eteenpäin, nukahdan.

Mikä tahansa, joka nyt osuisi laivaan, liikuttaisi sitä. Laiva on kuitenkin paikoillaan, jännittynyt, peloissaan ja samalla kutkuttavan tunteen vallassa. Se odottaa hiljaa.

Vuosi 2013!!

2013-01-01T22:55:00+02:00

Jejee, nyt se on täällä! Nimittäin vuosi 2013! :)
Toivottavasti tämä vuosi on kaikille täynnä rakkautta, iloa ja intohimoa!

Lupasin kuitenkin viime vuoden puolella, että käsittelisin Mystiikkamiehen ja minun jälleennäkemistä uutena vuotena - jäätävissä tunnelmissa. No, tässä nyt vähän päivitettyä tietoa eilisen osalta:

Koska olen nainen, kalat ja toivottoman ihastunut, niin ratkesin Mystiikkamiehen pauloihin. Kaikki heikkous alkoi siitä, kun keskiviikkona Mystiikkamies lähetti viestin facebookissa ja kysyi jotakin sähköpostiinsa liittyvää - kuinkas sattuikaan, että hänen piti minultakin kysyä, niin kuin sadalta muulta. Tässä vaiheessa mieleni kehitteli jälleen hienoja omia tarinoitaan ja aloin pohtia, kuinka Mystiikkamies uskalsi kaiken vihaisuuteni jälkeen laittaa tuollaista viestiä ja miksi hän ylipäätään laittoi minulle viestiä, koska ei minulla ole sähköpostia häneltä tullut koskaan tuosta osoitteesta. Huokaisin kuitenkin tajutessani, ettei hän oikeasti ole varmaan sen syvällisemmin ajatellut asiaa, vaan on vain laittanut minulle samaa viestiä.

Tämän jälkeen aloimme jutella kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sain pidettyä itseni jotenkin koossa ja koen jopa olleeni Mystiikkamiehen yläpuolella keksiessäni loistavia vastauksia hänen juttuihinsa ja luulen, että hänkin jopa ihmetteli letkautuksiani! Keskustelu ei päässyt kuitenkaan kovin pitkälle, kun puheemme ajautui Hanuriin ja siihen, miksi olin ylipäätään suuttunut. Selitin, kuinka olin enemmänkin vihainen itselleni siitä, että olin ollut ihastunut - ja olen edelleen, tosin tätä en maininnut Mystiikkamiehelle. Mystiikkamies kertoi näiden tilanteiden olevan vieraita hänelle, joten juttumme vaihtuikin hyvin äkkiä takaisin yleiseen maailmanmenon pohdintaan.

Juttelimme paljon kaikenlaista illan aikana. Mystiikkamies esimerkiksi kysyi minulta mielipidettä, miten hänen tulisi pukeutua illalla baariin. Annoin hänelle vinkkejä ja tunsin, kuinka otteeni alkaa livetä tämän miehen suhteen jälleen kerran. Hänessä on se jokin outo vetävä voima, mikä ei irrota minusta otetta millään. Ehkä se on hänen mystisyytensä, ehkä se on hänen ulkokuorensa, jonka sisälle niin kovasti toivoisin pääseväni. Mystiikkamies ei edes ymmärrä omaa salaperäisyyttään, sillä ainakin minun on tulkittava jokaista hänen sanaansa, mitä hän sillä tarkoittaa. Esimerkiksi se, että Mystiikkamies sanoo minua HASSUKSI tai POSSUKSI ei ole mitenkään kaverimaista mielestäni, varsinkin jos ajatellaan hänen tietävän minun tunteeni. Joko hän on tyhmä mies, hän pelaa minua sata nolla tai hän haluaisi jotakin tulevaisuutta meille yhdessä. Tätä kuitenkin epäilen vahvasti, sillä olen nyt niin rikki, avoin ja varpaillani koko ajan, kun en osaa tulkita Mystiikkamiestä ollenkaan. Siksi toivoisinkin, että joku teistä voisi antaa minulle vastauksia, vinkkejä tai IHAN MITÄ VAAN! Kunhan tämä epävarmuus menisi ohi ja pääsisin johonkin suuntaan, sillä nyt minusta tuntuu kuin vain pyörisin paikallani ja aina kun yritän päästä labyrintista johonkin suuntaan, niin tulen takaisin alkuun. Lisäksi Mystiikkamies linkkaili minulle niin epäilyttävää biisiä, jonka sanoma oli tällainen:

Oh, you got me right where you wanted
Hey, you got me out on the streets
Ooh, I'm cold and I'm lonely
Oh, need your company

I'm so sorry
This time I mean it
I'm so sorry (I'm so sorry)
This time I mean it
Let me in
I know you want to

Noniin, ja minun pitäisi sitten ottaa tämä biisi lyriikoineen vastaan ihan kuin tämä olisi ihan tavallinen biisi? Suoraan sanottuna, MITÄ MYSTIIKKAMIES OIKEIN AJATTELIT?!? Satuttaa vielä lisää, kun saat minut haaveilemaan, odottamaan ja toivomaan?

Pian tämän jälkeen ajauduimme puhumaan tunteistani, jotka eivät jälleen pysyneet järjen takana, vaan tulivat vaatimaan omaansa. Kerroin, etten edelleenkään ole päässyt yli Mystiikkamiehestä, vaikka kyllä sitä kovasti olen yrittänyt. Lisäksi kerroin, että olen nyt ihan varpaillani, koska Mystiikkamies tavallaan perui kaiken ihanan, jonka oli syksyllä sanonut liittyen ihastumiseen. Mystiikkamies taas sanoi tähän kaikkeen avautumiseeni, että hän luuli minulla ja kihlatullani menneen paremmin eikä ole missään vaiheessa halunnut antaa turhia toiveita. Tämä on mielestäni aika selkeää ei kiinnosta -kamaa? Lupasin kuitenkin, että seison vielä vuoren huipulla ja nauran kaikille surkimuksille, jotka menevät Mystiikkamieheen ihastumaan täysin turhaan. Mikä loistava lupaus neiti, tehän varmasti tulette sen pitämään, kun tälläkin hetkellä on noin vaikeaa pitää itseään irti siitä ihmisestä, tunteeni huutavat päässäni. Mystiikkamies yhtyi tähän ja väitän hänen olleen jopa innoissaan tästä ideasta eli goodbye kaikki haaveen rippeetkin! Keskustelu palautui tämän jälkeen jälleen normaalille tasolle, vitsailua, hyvän musiikin jakamista ja nimittelyä.

No, meni vain muutama päivä siihen, että saapui tämä ihana uuden vuoden juhlan ilta! Matkasimme parhaan ystäväni ja hänen poikaystävänsä luokse arvatenkin Mystiikkamies kyydissämme. Mystiikkamies ojensi minulle heti kättelyssä Fun:in levyn, jonka oli luvannut antaa minulle syksyllä voitettuaan levyn. Olin kauhuissani: MIKSI HÄNEN NYT PITÄÄ ANTAA SE, KUN MINÄ TÄSSÄ YRITÄN OLLA OK HÄNEN EDESSÄÄN?!? Poikaystävälleni Mystiikkamies ojensi myös cd:n, jota kuuntelimmekin sitten koko matkan. Uusi vuosi sujui juhlinnallisesti melko rauhallisesti. Olin melkein koko illan hiljaa, koska tunneaallot pyyhälsivät ylitseni aina kun minun ja Mystiikkamiehen katseet kohtasivat. Mystiikkamies ei ilmaissut oikeastaan mitään kiinnostusta minua kohtaan sen enempää illan aikana, mitä nyt muutaman kerran heiteltiin tyynyjä ja juteltiin, mutta pääsääntöisesti ilta meni todella jees. Mystiikkamiehellä oli päällään täysin samat vaatteet, jotka hänellä oli ollut baarissa silloin kun hän pyysi vaatetusmielipidettäni. Tunnepuoleni yritti heittää kehiin jotakin siihen viittaavaa, että Mystiikkamieshän tässä yrittää tehdä vaikutusta, joopa joo. Ainiin, unohdin vallan mainita, että tosiaan Hanuri ei ollut paikalla, koska oli bilettämässä omassa porukassaan. Ja tietenkin Mystiikkamies tekstaili pitkin iltaa Hanurin kanssa... Tekstailu jatkui pitkin yötä ollessamme jo nukkumassa. Nukuimme samassa huoneessa, minä, avomieheni Mutrusuu ja Mystiikkamies. Heräsin Mystiikkamiehen naputteluun neljältä, viideltä, kuudelta, seitsemältä, kymmeneltä ja yhdeltätoista. IHAN OIKEASTI. Hermoni meni jo kello viiden kohdalla ja tekstasin - jep, säälittävää - Mystiikkamiehelle, että eikö todella olisi tullut halvemmaksi, jos Hanurikin olisi ollut täällä. Mystiikkamies vastasi tyynen rauhallisia viilipyttyviestejään siitä, kuinka hän muka olisi tässä tilanteessa Hanurin yläpuolella ja hallitsevana osapuolena. Tuskinpa, sanon minä. Tekstailumme loppui kuitenkin siihen, kun toivotin hyviä UNIA ja Mystiikkamies toivotti hyvää yötä parin metrin päähän.

Seuraava päivä oikeastaan kului siinä, että Mystiikkamies jatkoi tekstailuaan osallistuen aina välillä keskusteluun ympärillään. Lähdimme kotimatkalle ja sitten kaikki mureni. KAIKKI. Olin kestänyt Mystiikkamiehen tekstailut, hänen ihanan ja palavan katseensa ja olin jopa pystynyt olemaan ajattelematta häntä joka sekunti juhlinnan lomassa. Olin koko kotimatkan täysin varma, että pääsen tästä ihmisestä yli, vaikka se sitten olisi viimeinen tekoni. Mutta kappas vaan. Pääsimme Mystiikkamiehen kotipihaan ja hän astui ulos autosta. En pystynyt sanomaan mitään, koska olin jotenkin niin turtunut järjen näyttäessä kieltä tunteille. Sitten katseemme kohtasivat viimeisen kerran ja se katse oli erilainen kuin edellisenä iltana oli ollut. Koitan selittää hieman tätä katsetta: siinä oli samaan aikaan surumielisyyttä ja ikävää kuin intohimoa ja välittämistä. Ehkä sekunnin kestänyt katse tuntui puolelta tunnilta, koska ehdin käydä mielessäni läpi vaikka mitä ajatuksia, päällimmäisenä ajatus siitä, että minä haluan tuon miehen! Emme sanoneet mitään, vaan Mystiikkamies katosi auton taakse ja lähti. Järki oli mennyttä jälleen ja tunteet huusivat hurraa huutoja. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Mitä minun pitäisi tehdä?

Katsotaan, miten asiat etenevät... Juttelimme jo tämän illan aikana tunnin verran, sisältö jääkööön kuitenkin ensi kertaan!

Porkkanatyttö

P.s kommentoikaa jotakin ideoita, ihan sama mitä!

Tosielämän salatut elämät !

2012-12-21T10:08:01+02:00

Heipä hei kaikki ihmiset ja ihanaa joulunaikaa!

Koska joulunaika on hiljaista ja perheen keskeistä yhdessäoloa, niin ajattelin kuitenkin näin joulun kunniaksi kirjoittaa ihmissuhteiden mutkista ja lähteä kuvaamaan sinulle arvoisa lukijani omaa elämääni tällä hetkellä sekä elämäni ympärillä olevia ihmisiä, joiden tulkintaa olen harrastanut tässä jo vähän pidemmän aikaa.

Tämän kirjoituksen päähenkilönä on Mystiikkamies.

Haluan aloittaa tällä hetkellä eniten elämääni satuttaneella ihmisellä. PItkin syksyä olen ollut ihastunut... avomieheni parhaaseen kaveriin... Koko juttu on todella pitkä, sillä ihastuminen on pilkistänyt nurkan takaa tasaisin väliajoin edelliskesän juhannuksesta lähtien. Tänä syksynä putosi kuitenkin pommi, kun en pystynyt enää pidättelemään ihastumistani ja kerroin (romanttisesti) facebookin chatissa, että olen kiinnostunut mystiikkamiehestä. Manasin itseni maanrakoon parin minuutin aikana, kun hän ei vastannut mitään! Miksi minun piti mennä tuollaista sanomaan, mitä hänkin oikein ajattelee minusta, tuhlasinko vuoden kestäneen erittäin tiiviin ystävyyden nyt kankkulan kaivoon?

Parin minuutin odottelun jälkeen oloni kuitenkin hieman keveni. Mystiikkamies otti tiedon rauhallisesti (liiankin rauhallisesti) vastaan ja sanoi muun muassa, että minä olisin se ihminen, jolle hän ei tulisi sanomaan kiitos, mutta ei kiitos. Olin taivaassa, sillä Mystiikkamies oli sanonut jo monille kavereilleni, ettei ole kiinnostunut. Ja minä puolestani olin luvannut kautta maan ja taivaan, etten koskaan kiinnostu tuosta miehestä! Miehestä, joka luulee saavansa kaikki naiset ansaan ja joka usein saikin - lopulta minutkin.

Pitkin syksyä minusta tuntui, että välimme tiivistyivät edelleen: lähettelimme tekstiviestejä ja kahden päivän tauko tuntui ainakin minusta ikuisuudelta. Aina kun sain viestin Mystiikkamieheltä, meinasin pakahtua onnesta. Olin siis täysin hänen lumoissaan. Yhtenä iltana hän baarista jopa lähetti viestin, jossa luki "btw tykkään susta". Ajattelin, että noniin känniviesti, josta olimme sopineet. Mutta tähän en ollut edes uskaltanut varautua! Mielessäni pyöri ajatukset, että ehkä seuraavana päivänä hänellä oli asiasta hirveä morkkis tai sitten hän oli oikeasti minusta kiinnostunut. Päivät valuivat ja minä vain ihastuin ihastumistani. Yhdessä vaiheessa olin epätoivoinen ja avauduin hänelle siitä, kuinka oikeasti välitän hänestä niin paljon, etten tiedä mitä tekisin kihlattuni kanssa. Hän vastasi ensin perus herrasmiesmäisesti, että minun tulisi pysyä yhdessä hänen parhaan ystävänsä kanssa ja minä olin arvatenkin maani myynyt! Niinpä niin... Mystiikkamies ei paljasta mitään! Pian hän kuitenkin laittoi perään viestin, jossa sanoi, ettei voi nyt ihastua tai retkahtaa liikaa minuun.. Ja taas porkkanatyttö oli taivaassa !

Näiden viestien ja tapahtumien kautta aloin yhä enemmän odottaa ja toivoa, että joulu olisi pian ohi, sillä olin päättänyt, etten jatkaisi kihlattuni kanssa suhdetta sen jälkeen. Olin valmis luopumaan Mystiikkamiehen vuoksi valmiiksi suunnitellusta tulevaisuudestani, kunnes iski joulukuun alussa yökeskustelu!

Hän oli alkanut pikku hiljaa puhua aiemman elämänsä suuresta rakkaudesta. Rakkaudesta, joka oli saanut hänet vihaamaan tyttöä niin paljon, että hän poisti tämän ihmisen kaverilistoiltaan ja oli todella pitkään aivan maassa. Tyttö ei ollut valinnut häntä. Sanotaanko tätä tyttöä vaikkapa Hanuriksi. Tämä nimitys tuli ensimmäisenä mieleen, kun ajattelinkin tätä ihmistä! No, joka tapauksessa Mystiikkamies oli ollut tähän ihmiseen TODELLA rakastunut ja joskus jopa toivoin, että he olisivat päätyneet yhteen, niin syvää rakkautta kun en ollut koskaan nähnyt. Mystiikkamies oli kuitenkin vuoden ajan tuntunut päässeen yli Hanurista. Yhtäkkiä heistä tuli facebook kavereita ja PAM. Soppa oli valmis, Mystiikkamiestä vietiin kuin pässiä narusta. Aluksi Mystiikkamies vakuutti minulle, että nyt he ovat vain kavereita ja hän voi hyvillä mielin, Hanurista yli päässeenä keskittyä kaveeraamaan tämän kanssa, Selitys meni minulle läpi, vaikka sydämessäni tunsin piston siitä, että Mystiikkamies ei tulisi koskaan olemaan minun. Vahvat tunteet yllättäen palasivatkin ja joulukuisena yönä kello neljän jälkeen aamuyöllä Mystiikkamies puhui vain ja ainoastaan Hanurista. Hänen tuli mainita nimi joka toisessa lauseessa ja lopulta minulla meni hermot. Mystiikkamies toivoi, että kyselisin häneltä asioita, joten tyhmänä kyselin. Kaikkiin vastaus oli Hanuri: Hanurin vierestä haluaisin herätä aamulla, Hanuria minä rakastan liibatilaabati. Ihan oikeasti, voiko mies olla noin töykeä huomaamattaan? Hän varsin hyvin tiesi minun tunteeni, mutta vähät välitti niistä. (Tämä teksti vaikuttaa varmasti hyvin itsekeskeiseltä, mutta ihan oikeasti, kuvitelkaa tämä tilanne itsellenne!) Uudeksi vuodeksi Mystiikkamies haluaa myös kutsua avecin eli Hanurin. Keskustelu päättyi siihen, että toin hyvin selkeästi esille, että minua sattuu, koska olen varmaan ymmärtänyt koko syksyn tapahtumat täysin väärin enkä antaisi tätä anteeksi Mystiikkamiehelle...

Sen jälkeen emme ole puhuneet. Olen aikonut aloittaa keskustelun monia kertoja. Slow and Steady - Of monster and men. Se saa minut anelemaan, pyytämään anteeksi typerää käytöstäni. Mystiikkamies oli ystäväni, siis todellinen ystäväni ja koen, että hän tunsi samoin ja minulle hänen oli helppoa kertoa. Ja kun hän yhdelle ihmiselle kertoi tunteistaan, niin tämäpä ilmoittaa omissa ihastumisentuskissaan, että häivy elämästäni! Olenkohan idiootti?

Tunteeni seilaavat avoimella merellä. Elämässäni en tunne löytävän oikeaa reittiä, vaan poukkoilen saarelta saarelle, luullen, että ehkä täältä löydän itseni uudelleen. Olen kuitenkin päättänyt, etten aloita keskustelua tämän ihmisen kanssa.. En ainakaan ennen uutta vuotta. Jos hän sinne saapuu Hanurin kanssa, niin saapukoon. Minä en aio olla hänen jutuistaan kiinnostunut enkä katsoa häntä päinkään. Lapsellista varmaan, mutta satutettuna sitä ei osaa ajatella asioita järkevästi.

Toivon, että joku lukisi tämän tekstin. Toivon, että jos luet tämän, niin kommentoisit.

Tämä on vasta alkua, seurataan, mitä uutena vuotena tapahtuu vai tapahtuuko mitään..

Rauhallista joulunaikaa !

Rakkaudella,
porkkanatyttö

Ihastumisen kauneus ja kauheus

2012-09-05T12:24:01+03:00

Ihmisellä on pakottava tarve pohtia ihastumistaan silloin kun hän on ihastunut. Jos olet ihastunut ollessasi varattu, tulee asiaan uusia sävyjä, sillä sinä olet syyllinen, petturi, toisen ajattelija.

Avaan siis ihastumisen kauneutta ja kauheutta. Ensinnäkin haluaisit paljastaa polttavan ihanan tunteesi ihastumisen kohteelle, mutta et voi, koska edelleen olet varattu. Lisäksi asia vain vaikeuttaisi kaikkea, oli ihastumisen paljastumisen reaktio toisella osapuolella mikä tahansa. Jos hän on ihastunut sinuun, niin mitä sitten: ero, selittely ja laastaripelko? Jos hän ei ole ihastunut sinuun: syyllisyys, itsetunnon uudelleenrakennus, itseinho, ero. Parempi vain pysyä hiljaa, ehkei kukaan huomaa tätä valloittavaa tunnetta sisälläni ja meneehän se pian ohi?

Mutta kun se ei mene ohi, niin sitä alkaa miettimään, jos kuitenkin sanoisit asiasta. Välillä on varmuuden hetkiä: TÄMÄ ON SE OIKEA HETKI! Sekunnin murto-osassa pienikin asia pistää mielesi pohtimaan ja huomaat, että ehkä en olekaan ihastunut, ei, ei, EI! Huh, onneksi en sanonut mitään.
Välillä taas tulee kausia, kun huomaat, että et todellakaan ole ihastunut tähän tyyppiin. Miksi edes olet ajatellut sellaista, yök! Ja seuraavan kerran kun näet hänet ja katseenne kohtaa, tiedät kaiken palanneen takaisin. Olet vain valehdellut itsellesi ja samalla kaikille ympärilläsi. Ihastuminenhan on itselleen ja muille valehtelua parhaimmillaan! Et voi kertoa kenellekään ihastumisesta, et edes parhaalle ystävällesi, koska sinulla on oltava tietty taso elämässäsi. Eihän tuollainen ihastuminen ole ollenkaan sallittua, jos olet lupautunut toiselle ihmiselle. Onhan se sallittua meidän suvaitsevassa yhteiskunnassamme, mutta minä en uskalla uhmata vanhoja tapoja.

Kun tiedät toisen menneisyydestä asioita, huomaat jälleen, ettet halua tunnustaa olevasi ihastunut. Joku toinen nainen on yltänyt sellaiselle tasolle, jolle sinä et pysty koskaan pääsemään. Jälleen olet tunnontuskissa ja ihastumisen kynttilänliekki on palamassa loppuun. Kaikista pahimman asiasta tekee, että ihastuksen kohteesi on myös poikaystäväsi tärkeimpiä ystäviä, joten tiedät mahdollisuuksiesi olevan käytännössä nollassa. Varsinkin, kun tiedät, että tämä paras ystävä on lojaali - niin kuin kuuluukin - parasta ystäväänsä kohtaan. Silti olette jutelleet ihastumisen kohteen kanssa jo niin kauan, että hän ei ole enää pelkästään ystäväsi, vaan juttelunne on aivan eri tasolla kuin toisessa ulottuvuudessa tai eri ajassa, joihin muilla ei ole pääsyä.

Sitten tulee taas niitä onnenhetkiä, jolloin ihastuksen kohde antaa sinulle vinkkejä omasta kiinnostuksestaan. Se voi olla vain tietty lausemuoto, äänensävy, katse, yksi sana. Otat viestin vastaan ja tulkitset sen omalla tavallasi. Tunnet iloa siitä, että ehkä tuo toinen ihminen välittää minusta tai ehkä jopa haaveilee minusta! Pääsi sisällä käyt läpi satoja kysymyksiä, joiden teemana on: voisiko hän olla ihastunut minuun?

Koko prosessiahan helpottaisi, jos toinen osapuoli olisikin aloitteen tekevä! Vau! Täydellistä! Mutta kun näin ei usein tapahdu. Toinen voi pohtia samoja asioita kuin sinä, ottaa samoista vihjeistä vaareja, pelästyä ja perääntyä yhtä nopeista johtopäätöksistä kuin sinäkin. Tai sitten hän ei todellakaan ajattele sinua sillä tavalla.
Ihastumisen kehä on pitkä ja kivinen, tuskainen ja silti niin ihanaa lämmön tunnetta tuova. Jos varattuna olet ihastunut ja et käy tällaista keskustelua itsesi kanssa, väitän, ettet tällöin ole oikeasti ihastunut. Käyt mielessäsi kaikki mahdolliset skenaariot kertomisen jälkeen. Skenaario 1: hän sanoo heti kiitos, mutta ei kiitos. Ovi läjäytetään naamallesi ja olet järkyttynyt. Ihastumisen tunne katoaa nopeasti ja jäljelle jää vain itsetunnon rippeet, jotka sinun tulee koota uudelleen eheäksi minäksi. Hänen puolestaan voitte olla ystäviä, mutta kuinka sinä voisit tämän häpeän jälkeen jatkaa entiseen tapaan? Tai sitten hän ei halua enää olla ystäväsi ja näin olet pilannut kaiken! Ei ystävää, ei ihastumista, vaan pitää valehdella kaikille kaiken olevan hyvin. Skenaario 2: Hän kertoo olevansa myös ihastunut sinuun, mutta mitään ei voisi koskaan tapahtua, koska sinä olet lupautunut hänen ystävälleen ja hän arvostaa tätä. Ensin ihana tunne siitä, että hänkin on msnusta kiinnostunut! Kunnes todellisuus iskee jälleen päin kasvoja: ei teistä voi koskaan tulla mitään. Skenaario 3: Hän haluaa karata kanssasi mahdollisimman kauas kaikesta ja vietätte siellä ihania hetkiä yhdessä! Elämänne loppuun saakka vai kuinka se elokuvissa menee? Olisit valmis kolmanteen koska vain. Toinen vaihtoehto on näistä vaihtoehdoista huonoin, koska tiedät olleesi niin lähellä, mutta sitten matto viedään jalkojesi alta. Ensimmäinen vaihtoehto on luultavasti se yleisin. Mitä muita vaihtoehtoja keksitte? Kertokaa!
L
opuksi paljastan, että vuoden syvällisten pohdintojen ja skenaarioiden läpikäymisen jälkeen päätin kertoa ihastumisesta ihastukselleni...