Jejee, nyt se on täällä! Nimittäin vuosi 2013! :) 
Toivottavasti tämä vuosi on kaikille täynnä rakkautta, iloa ja intohimoa! 

Lupasin kuitenkin viime vuoden puolella, että käsittelisin Mystiikkamiehen ja minun jälleennäkemistä uutena  vuotena - jäätävissä tunnelmissa. No, tässä nyt vähän päivitettyä tietoa eilisen osalta: 

Koska olen nainen, kalat ja toivottoman ihastunut, niin ratkesin Mystiikkamiehen pauloihin. Kaikki heikkous alkoi siitä, kun keskiviikkona Mystiikkamies lähetti viestin facebookissa ja kysyi jotakin sähköpostiinsa liittyvää - kuinkas sattuikaan, että hänen piti minultakin kysyä, niin kuin sadalta muulta. Tässä vaiheessa mieleni kehitteli jälleen hienoja omia tarinoitaan ja aloin pohtia, kuinka Mystiikkamies uskalsi kaiken vihaisuuteni jälkeen laittaa tuollaista viestiä ja miksi hän ylipäätään laittoi minulle viestiä, koska ei minulla ole sähköpostia häneltä tullut koskaan tuosta osoitteesta. Huokaisin kuitenkin tajutessani, ettei hän oikeasti ole varmaan sen syvällisemmin ajatellut asiaa, vaan on vain laittanut minulle samaa viestiä. 

Tämän jälkeen aloimme jutella kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sain pidettyä itseni jotenkin koossa ja koen jopa olleeni Mystiikkamiehen yläpuolella keksiessäni loistavia vastauksia hänen juttuihinsa ja luulen, että hänkin jopa ihmetteli letkautuksiani! Keskustelu ei päässyt kuitenkaan kovin pitkälle, kun puheemme ajautui Hanuriin ja siihen, miksi olin ylipäätään suuttunut. Selitin, kuinka olin enemmänkin vihainen itselleni siitä, että olin ollut ihastunut - ja olen edelleen, tosin tätä en maininnut Mystiikkamiehelle. Mystiikkamies kertoi näiden tilanteiden olevan vieraita hänelle, joten juttumme vaihtuikin hyvin äkkiä takaisin yleiseen maailmanmenon pohdintaan. 

Juttelimme paljon kaikenlaista illan aikana. Mystiikkamies esimerkiksi kysyi minulta mielipidettä, miten hänen tulisi pukeutua illalla baariin. Annoin hänelle vinkkejä ja tunsin, kuinka otteeni alkaa livetä tämän miehen suhteen jälleen kerran. Hänessä on se jokin outo vetävä voima, mikä ei irrota minusta otetta millään. Ehkä se on hänen mystisyytensä, ehkä se on hänen ulkokuorensa, jonka sisälle niin kovasti toivoisin pääseväni. Mystiikkamies ei edes ymmärrä omaa salaperäisyyttään, sillä ainakin minun on tulkittava jokaista hänen sanaansa, mitä hän sillä tarkoittaa. Esimerkiksi se, että Mystiikkamies sanoo minua HASSUKSI tai POSSUKSI ei ole mitenkään kaverimaista mielestäni, varsinkin jos ajatellaan hänen tietävän minun tunteeni. Joko hän on tyhmä mies, hän pelaa minua sata nolla tai hän haluaisi jotakin tulevaisuutta meille yhdessä. Tätä kuitenkin epäilen vahvasti, sillä olen nyt niin rikki, avoin ja varpaillani koko ajan, kun en osaa tulkita Mystiikkamiestä ollenkaan. Siksi toivoisinkin, että joku teistä voisi antaa minulle vastauksia, vinkkejä tai IHAN MITÄ VAAN! Kunhan tämä epävarmuus menisi ohi ja pääsisin johonkin suuntaan, sillä nyt minusta tuntuu kuin vain pyörisin paikallani ja aina kun yritän päästä labyrintista johonkin suuntaan, niin tulen takaisin alkuun. Lisäksi Mystiikkamies linkkaili minulle niin epäilyttävää biisiä, jonka sanoma oli tällainen: 

Oh, you got me right where you wanted
Hey, you got me out on the streets
Ooh, I'm cold and I'm lonely
Oh, need your company

I'm so sorry
This time I mean it
I'm so sorry (I'm so sorry)
This time I mean it
Let me in
I know you want to

Noniin, ja minun pitäisi sitten ottaa tämä biisi lyriikoineen vastaan ihan kuin tämä olisi ihan tavallinen biisi? Suoraan sanottuna, MITÄ MYSTIIKKAMIES OIKEIN AJATTELIT?!? Satuttaa vielä lisää, kun saat minut haaveilemaan, odottamaan ja toivomaan?

Pian tämän jälkeen ajauduimme puhumaan tunteistani, jotka eivät jälleen pysyneet järjen takana, vaan tulivat vaatimaan omaansa. Kerroin, etten edelleenkään ole päässyt yli Mystiikkamiehestä, vaikka kyllä sitä kovasti olen yrittänyt. Lisäksi kerroin, että olen nyt ihan varpaillani, koska Mystiikkamies tavallaan perui kaiken ihanan, jonka oli syksyllä sanonut liittyen ihastumiseen. Mystiikkamies taas sanoi tähän kaikkeen avautumiseeni, että hän luuli minulla ja kihlatullani menneen paremmin eikä ole missään vaiheessa halunnut antaa turhia toiveita. Tämä on mielestäni aika selkeää ei kiinnosta -kamaa? Lupasin kuitenkin, että seison vielä vuoren huipulla ja nauran kaikille surkimuksille, jotka menevät Mystiikkamieheen ihastumaan täysin turhaan. Mikä loistava lupaus neiti, tehän varmasti tulette sen pitämään, kun tälläkin hetkellä on noin vaikeaa pitää itseään irti siitä ihmisestä, tunteeni huutavat päässäni. Mystiikkamies yhtyi tähän ja väitän hänen olleen jopa innoissaan tästä ideasta eli goodbye kaikki haaveen rippeetkin! Keskustelu palautui tämän jälkeen jälleen normaalille tasolle, vitsailua, hyvän musiikin jakamista ja nimittelyä.

No, meni vain muutama päivä siihen, että saapui tämä ihana uuden vuoden juhlan ilta! Matkasimme parhaan ystäväni ja hänen poikaystävänsä luokse arvatenkin Mystiikkamies kyydissämme. Mystiikkamies ojensi minulle heti kättelyssä Fun:in levyn, jonka oli luvannut antaa minulle syksyllä voitettuaan levyn. Olin kauhuissani: MIKSI HÄNEN NYT PITÄÄ ANTAA SE, KUN MINÄ TÄSSÄ YRITÄN OLLA OK HÄNEN EDESSÄÄN?!? Poikaystävälleni Mystiikkamies ojensi myös cd:n, jota kuuntelimmekin sitten koko matkan. Uusi vuosi sujui juhlinnallisesti melko rauhallisesti. Olin melkein koko illan hiljaa, koska tunneaallot pyyhälsivät ylitseni aina kun minun ja Mystiikkamiehen katseet kohtasivat. Mystiikkamies ei ilmaissut oikeastaan mitään kiinnostusta minua kohtaan sen enempää illan aikana, mitä nyt muutaman kerran heiteltiin tyynyjä ja juteltiin, mutta pääsääntöisesti ilta meni todella jees. Mystiikkamiehellä oli päällään täysin samat vaatteet, jotka hänellä oli ollut baarissa silloin kun hän pyysi vaatetusmielipidettäni. Tunnepuoleni yritti heittää kehiin jotakin siihen viittaavaa, että Mystiikkamieshän tässä yrittää tehdä vaikutusta, joopa joo. Ainiin, unohdin vallan mainita, että tosiaan Hanuri ei ollut paikalla, koska oli bilettämässä omassa porukassaan. Ja tietenkin Mystiikkamies tekstaili pitkin iltaa Hanurin kanssa... Tekstailu jatkui pitkin yötä ollessamme jo nukkumassa. Nukuimme samassa huoneessa, minä, avomieheni Mutrusuu ja Mystiikkamies. Heräsin Mystiikkamiehen naputteluun neljältä, viideltä, kuudelta, seitsemältä, kymmeneltä ja yhdeltätoista. IHAN OIKEASTI. Hermoni meni jo kello viiden kohdalla ja tekstasin - jep, säälittävää - Mystiikkamiehelle, että eikö todella olisi tullut halvemmaksi, jos Hanurikin olisi ollut täällä. Mystiikkamies vastasi tyynen rauhallisia viilipyttyviestejään siitä, kuinka hän muka olisi tässä tilanteessa Hanurin yläpuolella ja hallitsevana osapuolena. Tuskinpa, sanon minä. Tekstailumme loppui kuitenkin siihen, kun toivotin hyviä UNIA ja Mystiikkamies toivotti hyvää yötä parin metrin päähän. 

Seuraava päivä oikeastaan kului siinä, että Mystiikkamies jatkoi tekstailuaan osallistuen aina välillä keskusteluun ympärillään. Lähdimme kotimatkalle ja sitten kaikki mureni. KAIKKI. Olin kestänyt Mystiikkamiehen tekstailut, hänen ihanan ja palavan katseensa ja olin jopa pystynyt olemaan ajattelematta häntä joka sekunti juhlinnan lomassa. Olin koko kotimatkan täysin varma, että pääsen tästä ihmisestä yli, vaikka se sitten olisi viimeinen tekoni. Mutta kappas vaan. Pääsimme Mystiikkamiehen kotipihaan ja hän astui ulos autosta. En pystynyt sanomaan mitään, koska olin jotenkin niin turtunut järjen näyttäessä kieltä tunteille. Sitten katseemme kohtasivat viimeisen kerran ja se katse oli erilainen kuin edellisenä iltana oli ollut. Koitan selittää hieman tätä katsetta: siinä oli samaan aikaan surumielisyyttä ja ikävää kuin intohimoa ja välittämistä. Ehkä sekunnin kestänyt katse tuntui puolelta tunnilta, koska ehdin käydä mielessäni läpi vaikka mitä ajatuksia, päällimmäisenä ajatus siitä, että minä haluan tuon miehen! Emme sanoneet mitään, vaan Mystiikkamies katosi auton taakse ja lähti. Järki oli mennyttä jälleen ja tunteet huusivat hurraa huutoja. Mitä tämä oikein tarkoittaa?  Mitä minun pitäisi tehdä? 

Katsotaan, miten asiat etenevät... Juttelimme jo tämän illan aikana tunnin verran, sisältö jääkööön kuitenkin ensi kertaan! 

Porkkanatyttö

P.s kommentoikaa jotakin ideoita, ihan sama mitä!